torstai 18. helmikuuta 2010

Projekti Kebnekaise

Sydtoppen on taas pari askelta lähempänä - kuntoilin tänään reilun tunnin kuntopyörällä intervalliharjoittelua. Kunto alkaa pikku hiljaa osoittaa paranemisen merkkejä - palautuminen kunnon nykäisystä ei kestää enää pitkään.
Jos kunnon koheneminen jatkuu samaa vauhtia, eikä selän kunnossa tapahdu huononemista, niin saan toteutettua tämän haaveeni elokuussa.
Saa nähdä, saanko ketään kaveriksi reissulle, vaan joudunko tekemään tämänkin vaelluksen yksin?

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ruokaa nälkäisille

Kävin tänään ostamassa lisää ruokaa meidän pihapiirin asukkaille. Ensimmäinen viidenkymmenen kilon erä auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä on jo syöty alkutalvesta. Helppoon ruuansaantiin tottuneet alivuokralaisemme alkoivat jo osoittaa ärtymyksen merkkejä, kun ruokaa tuli vähänlaisesti lintulaudoille ja muille ruokintapaikoille. Seuraava satsi riittää varmaankin pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen pitänee vielä ostaa yksi erä, jotta helpolle elämälle tottuneet alivuokralaisemme selviävät kesään asti. Yläkuvassa on meidän yläkerran naapurimme - tämä suku on asunut siellä parikymmentä vuotta, ja alakuvassa on meidän pihapiirin arvokkain herra. Näiden asukkaiden lisäksi vieraanvaraisuuttamme nauttii useita muita lajeja, ja syöjiä on parhaillaan ruokintapaikalla kymmeniä. Viime viikolla yläkerran naapurille meinasi käydä huonosti - kanahaukka sai melkein kaverin kynsiinsä, mutta tällä kerralla vielä kurre selvisi säikähdyksellä. Silloin tällöin kuitenkin lähimetsikön varpushaukat ja muut petolinnut onnistuvat, ja tällöin joku alivuokralaisistamme siirtyy ekosysteemissä seuraavaan vaiheeseen.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Melkein hiihtopäivä

En saanut taaskaan lähdetyksi hiihtämään - jotenkin olen saanut tarpeeksi valmiilla urilla ja tasaisella hiihtämisestä. Se ei enää huvita yhtään. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että vetelin soutulaitteella toista tuntia - on sekin tyhjää parempaa.
Aikoinaan, kun ikää oli vähemmän, kunto oli parempi kuin nyt, ja maisemissa ja maastossakaan ei ollut valittamista, silloin hiihto maistui hyvältä. Kuvassa on pari minun Kunniakirjaa Eliaksen hiihdosta. Reitit vaihtelivat laturetken alkuaikoina, mutta nyt reitti on ilmeisesti vakiintunut hiihdoksi Kajaanista Vuokattiin ja takaisin. Vuonna 1969 reitin pituus taisi olla noin viisikymmentä raskasta kilometriä, ja vuonna 1979 matkaa hiihtoreissulle matkaa taisi kertyä vajaa sata kilometriä. Näiden vuosien välissä reitti ja matka vaihteli lumitilanteesta ja muista syistä johtuen jonkin verran, pisin reitti ulottui Kajaanista Sotkamon Hiukkaan (matkaa edestakaisin noin 115 kilometriä). En muista ihan tarkkaan kaikkia Eliaksen hiihtojani, mutta niitä taitaa olla vähän toistakymmentä pisimmän ollessa Kajaani - Hiukka - Kajaani. Kaikki reissut hiihdettiin perinteisellä tyylillä ja vuoteen 1974 saakka puusuksilla, hiihtämällä tehdyillä laduilla, jotka pettivät aina ilman lämmitessä loppumatkalla. Vuoden 1974 jälkeen kilometrit olivat helpompia, ladut ajettiin moottorikelkan perässä vedettävällä laduntekolaitteella, ja muovisuksen tulon myötä ei ollut huolta tervauksen pettämisestä suksen pohjassa - kehityksen myötä laturetkeilystäkin tuli hieman kevyempää ja nautittavampaa. Olen joskus haavellut hiihtäväni vielä yhden Eliaksen laturetken tai ainakin reitin Kajaanista Vuokattiin ja "maitojunalla" eli linja-autolla takaisin Kajaaniin, mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Raadantaa umpihangessa

Kävimme tänään mökillä tarkastelemassa paikkoja ja hieman ulkoilemassa. Lunta oli yllättävän paljon, ja joissakin paikoissa, mihin tuuli oli kasannut lunta, lunta oli melkein metrin verran. Raahasin tieltä neljä kuormaa polttopuita liiteriin lumikolalla, ja tuntui siltä, että voimat ja henki loppuvat siihen paikkaan. Minulla taisi olla harhakäsitys vielä kohtalaisesta kunnostani - tai sitten pitää aloittaa raataminen hieman rauhallisemmin ja kevyemmin. Mutta joka tapauksessa oli mukava tarpoa umpihangessa - huomenna taidan ottaa pienen riskin, ja käyn kokeilemassa hieman hiihtoa. Saa nähdä, pysyykö välilevyn pullistumat kurissa, vai tuleeko Oysiin lähtö?

torstai 4. helmikuuta 2010

Tavoitteena Kebnekaisen sydtoppen 1

Edellisessä blogissa kirjoittelin hieman iskiaisvaivoistani. Vaivoja on nyt tutkittu, kuvattu, ja pari kertaa olen ollut jo melkein leikkaussalissa, mutta onneksi pahimmat oireet ovat "parantuneet" melkein itsestään. Vaeltamiseen on tullut olosuhteitten pakosta pari välivuotta, mutta nyt ikuisena optimistina olen ajatellut tehdä ensi kesänä lyhyen, herrasmiesmäisen pikavaelluksen Kebnekaiselle. Pitemmät ja raskaammat reissut painavan rinkan tai ahkion kanssa pitää jättää toistaiseksi syrjään, mutta ehkäpä vielä joskus tulevaisuudessa tulee vielä niidenkin vuoro.
Aloittelin Kebnekaise-projektin vuoden 2010 alussa aloittamalla laihdutuskuurin ja aktiivisemman kuntoliikunnan. Tavoitteena laihdutuksessa on saada pois pelastusrengas vyötäröltä ja kuntoilussa niin hyvä kunto, että Kebnekaisen reissu onnistuu kolmessa päivässä. Siinä ovat lyhyesti tavoitteet - saa nähdä miten käy?

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Blogin virittelyä

Sain diaesityksen äskettäin teknisesti toimimaan, tosin kuvat ovat vanhan blogin kuvia, eikä niissä ole diaesityksenä mitään logiikkaa. Pitääpä jossain vaiheessa vähän järjestellä Picasan albumeja, niin tulee sekin asia hoidetuksi kuntoon.

Uusi yritys

Aloittelen taas uudelleen blogin pitämisen. Viime kerralla hyvän alun jälkeen mielenkiinto lopahti kirjoitteluun. Silloin blogini otsikkona oli "Artolla on asiaa" - otsikko taisi olla hieman liian vaativa. Nyt ajattelin pitää ja kirjoittaa blogia ilman varsinaista asiaa.